Tämä artikkeli on kirjoitettu Leipuriliiton Leipurilehteen, jossa se julkaistiin tammikuun lopussa 2025. Se on ensimmäinen julkaisu varautumista käsittelevässä artikkelisarjassa.
Vaikka varautuminen on leipomoyrityksissä vapaaehtoista, se on toiminnan jatkuvuuden kannalta välttämätöntä häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Niissä selviytymisessä voi käyttää apuna esimerkiksi Varautumisen tarkistuslistaa.
Leipuriliiton historiassa on toiminut puheenjohtaja, joka oli joutunut kokemaan sodan julmuuden todella järkyttävällä tavalla. Hän oli poistunut katsomaan ulos, mitä ääntä kantautuu taivaalta. Omien koneiden sijaan siellä olikin venäläisten pommikoneita, jotka tuhosivat hänen leipomonsa eli Pursiaisen leipomon Viipurissa. Sisällä olleet työntekijät menehtyivät. (Jalas-Åberg: Suomen Leipuriliitto 1900-2010, Katsaus leipomoalan historiaan).
Asun lähellä Uttia ja kuulen usein helikoptereiden ääntä. Niistä tulee samalla turvallinen ja kamala olo. Tiedän sotilaskoulutuksen saaneena, mitä kukin konetyyppi edustaa ja mitä uudenlaisten koneiden ilmestyminen taivaalle tarkoittaa. Sota on nyt meitä lähempänä ja tuhoisampana kuin koskaan sitten Viipurin aikojen.
Logististen yhteyksien säilyminen ja huoltovarmuus ovat teemoja, jotka nousevat nyt uudella tavalla jokaisen suomalaisen arkeen. Puhutaan kotivarasta, annetaan suosituksia ja keskustellaan energian riittävyydestä ja hinnoittelusta.
Huoltovarmuustyö alkoi Elintarvikepoolista
Leipomoiden varautuminen vakaviin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin on vapaaehtoista ja toimijoiden omalla vastuulla. Yhteistyötä tehdään kyllä pyrkimällä turvaamaan toimintaedellytyksiä kuten sähkön, veden, lämmön ja kaasun saatavuutta. Lopulta vastuu on kuitenkin yrityksellä itsellään.
Pieni osa leipomoista saa suoraa tukea Huoltovarmuusorganisaation poolitoiminnasta. Niiden edustajilla on mahdollisuus osallistua yhteisiin harjoituksiin, seminaareihin ja selvityksiin. Työ auttaa välillisesti myös muita leipomoita, sillä ymmärrystä eri toimialojen erityispiirteistä jaetaan toimialojen kesken.
Leipomot kuuluvat pooliin, jonka juuret ovat Huoltovarmuusorganisaation vanhimmat. Elintarviketeollisuuspoolia edelsi Elintarvikepooli. Se perustettiin 1950-luvulla vastaamaan puolustusvoimien tarpeisiin. Taustalla olivat jo 1700-luvulla viljamakasiinien perustaminen. Katovuodet olivat aiheuttaneet paljon tuhoa ja leivän saanti haluttiin taata varastoimalla viljaa.
Huoltovarmuuskeskusta edelsi Puolustustaloudellinen suunnittelukunta, joka tunnisti siviiliyhteiskunnan varautumisen merkittävyyden armeijan tarpeiden näkökulmasta. Myöhemmin toiminta on kehittynyt siten, että koko yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen on tavoite, jota edistetään muun muassa poolitoiminnalla. Nykyään pooleja on vajaa 30 kappaletta. Niissä on pääosin rajattu määrä yrityksiä, jotka muodostavat huoltovarmuuden kannalta kriittisten yritysten joukon.
Miksi varautua?
Suomalaisessa elintarvikeketjussa on joitakin pullonkauloja, jotka vaikuttavat haavoittuvuuteen. Suuret myllyt ja jakelukeskukset ovat vähälukuisia. Olemme myös hyvin riippuvaisia tuontienergiasta ja tuotantopanosten saatavuudesta meriteitse. Viljaa on varastoissa sekä Huoltovarmuuskeskuksen toimesta että toimijoiden omissa varastoissa. Omavaraisuudessa on puolestaan haasteita kasvivalkuaisten ja tiettyjen viljalajikkeiden osalta.
Häiriöitä, joita voisi tulla leipomon toimintaa, on monenlaisia. Tulipaloja on sattunut jo toimintaympäristössä, jossa ei ole muita kriisejä. Laajemmat haasteet infrastruktuurin, tietojärjestelmien tai logistiikan toimivuudessa voisivat aiheuttaa esteitä tai hidasteita. Yleinen toimintamalli on jo olemassa sellaisten häiriöiden varalle, jotka ovat tuttuja ja helposti lähestyttäviä. Vaikkapa se, ettei tilausta voida tehdä. Silloin lähetetään sama määrä tuotteita, kuin vastaavana viikonpäivänä edellisellä viikolla tai juhlapäivänä edellisenä vuonna.
Kuinka toimittaisiin sen sijaan tilanteessa, jossa maksujärjestelmät eivät toimisi? Kuinka pitkään jatkettaisiin raaka-aineiden toimituksia, jakelua ja kuinka pitkään asiakkailla olisi käytettävissään käteistä, joilla he voisivat tehdä hankinnat? Näitä harvinaisempiakin tilanteita
olisi syytä käydä läpi keskustelemalla, suunnittelemalla ja harjoittelemalla.
Varautumisen tarkastuslista on apuväline, jolla voi arvioida oman organisaation varautumisen nykytilaa ja tunnistaa toimia, joilla sitä voisi kohentaa. Sen ensimmäisellä sivulla käsitellään toiminnan edellytysten turvaamiseen liittyviä asioita ja toisella sivulla enemmän viestintää ja tilannekuvan ylläpitoa. Yksi keskeinen nosto listalta on se, että varautuminen on sitoutumista henkilökuntaan.
Pursiaisen leipomon työntekijät olisivat voineet olla pelastettavissa, jos he olisivat eläneet nykyaikaisessa kontekstissa. Tietoa tarjotaan monin eri keinoin ja sen saatavuutta voidaan varmistaa omilla toimilla. Esimerkiksi puhelinliittymiä voidaan hankkia kahdelta eri operaattorilta. Tietoliikenneyhteyksiä voidaan varmentaa käyttämällä sekä langatonta verkkoa että valokuitua. Oikeita viestintäkanavia voidaan seurata aktiivisesti ja huolehtia
siitä, että tilannekuvaa kootaan ja jaetaan.
Yhteiskunta tekee osansa esimerkiksi siten, ettei linkkimastojen sijainteja saa kattavasti enää selville koko Suomesta. Usein varautumistoimet tapahtuvat kuitenkin yritysten toimenpitein siten, että ne auttavat toinen toisiaan. Leipomot ovat usein tällaisten ketjujen lopussa, mutta toisaalta myös samalla niiden alussa. Sähkölaitoksen työntekijät, rekka-autojen kuljettajat, vesilaitosten työntekijät, päiväkotien ja sairaaloiden ruokailut… ne kaikki nojaavat vahvasti leipomotuotteiden saatavuuteen varsinkin, jos tilanne on epävakaa eikä ruuan lämmittäminen ole aina mahdollista. On siis tärkeää, että varautumista tehdään niin oman toiminnan ja kannattavuuden turvaamiseksi, oman henkilökunnan työpaikkojen säilyttämiseksi kuin yhteiskunnan kriisinkestävyyden lisäämiseksikin. Tässä pienillä leipomoilla voi olla kriisiaikana merkittävä rooli. Kuljetusketjut voivat lyhentyä ja hajautua.
Teksti: Aili Lampilinna
Kirjoittaja on entinen Huoltovarmuusorganisaation poolisihteeri ja upseeri Kuusankoskelta. Tällä hetkellä hän toimii konsulttina Kokonat Oy:ssä, joka tukee organisaatioita varautumisessa mm. jatkuvuudenhallintasuunnitelmien, harjoitusten ja selvitysten avulla. Artikkeli on ensimmäinen varautumista käsittelevässä Lampilinnan artikkelisarjassa Leipuri-lehdessä.
Kuvat: Unsplash ja Kokonat Oy
